Jaaha... joko ois aika ryhtyä panikoimaan? Ehkä ei.
Uusia vaatteita - on. (ainakin jonkin verran)
Matkavakuutus - on.
Matkalaukku - ei vieläkään. Mietin ostoa perjantaina, mutta änkeminen Kauppatorille 80 000 ihmisen sekaan matkalaukun kanssa ei ehkä ois ollu maailman viisain idea.
Ja läppäri pitää tietty viimeistellä matkakuntoon. Kirjoja on jo ladattu koneeseen (! :D), mutta musiikki puuttuu vielä tyystin.

Kotiin jäävistä asioista ei huoleta hirveästi muuta kuin kasvit, jospa ees puolet kuudestatoista huonekasvista ois hengissä kun palaan, hyvin vois laskea käyneen. (Sori iskä ja sisko, en oo varma luotanko teidän kasvinhoitokykyyn. Ei edes puhuta äidistä.) Heppa on menny onneks kevään myötä järkevämpään suuntaan, joten se varmasti pärjäilee. Eri asia tietty miten mä kestän ilman Tumi-kultaa. Kerran joululomalla olin poissa kaks viikkoa, mutta neljä kuukautta ilman heppulia...! :( No, toivottavasti sillä ei oo ikävä. (Tai, ehkä kukaan ei huomaa jos otan sen käsimatkatavaroihin, se voi pitää päätä ulkona kassista, sanon että se on mun koira.)

Muista panikoitavista... Miten hemskutissa mä löydän tieni Heathrown kokosella kentällä oikeelle portille, ja ei Sydneyn kenttäkään varmaan ihan mitään Helsinki-Vantaan kokoluokkaa ole, ja siellä on vaan vähän päälle tunti aikaa vaihtaa. No, ehkä viimestään siinä vaiheessa kun mä istun maassa kiljuen ja taon nyrkeillä lattiaa, joku auttaa mut oikeeseen paikkaan. :D

Vielä neljä viikkoa töitä. Pöh.