11.7.

Edellisenä iltana olimme viimein saaneet vastauksen eräältä foorumilaiselta jota vielä halusin tavata – hän ei ollut päässyt viikonlopun miittiin – että voisi nähdä meitä nyt keskiviikkona. Sinne siis ajamaan aamusta. Kaksi ja puoli tuntia ajettiin, joten puolen päivän aikaan olimme perillä. Istuskelimme ensin hetken Jaysonin kotona, sorruin viimein ja suostuin juomaan matkan ensimmäisen teekupilliseni. Ei kai sitä Englannista muuten voi pois lähteä… Sitten lähdimme kävelemään yhteen puistoon, ja söimme siellä kuppilassa lounasta. Sitten piti käydä ruokakaupan kautta, kun Jaysonkin halusi maistaa rahkaa. Yhden annoksen teimme, hieman Jayson jätti miehelleen mutta muuten söimme sen kaiken kolmistaan. Eli matkan aikana söin kaksi kertaa fish and chipsiä ja kolme kertaa rahkaa, joista viimeisellä kerralla kiitettävän kokoisen annoksen. Sitten piti tietenkin antaa Jaysoninkin maistaa Salmaria, ja hän kaivoi kaapistaan pari juomaa, joten loppulukemakseni tuli 55. Yksi Jaysonin juomista oli Disaronno, kallis versio Amarettosta joka sattui olemaan lempparini Sarah’n kokoelmasta (siis niistä joita kokeilin). Hän eikä miehensä ei pitänyt siitä, joten hän antoi pullon minulle. Vau, ja jee!

Pian sen jälkeen oli aika lähteä, eli puoli viiden aikaan lähdimme Sarah’n kanssa ajamaan kohti Stanstedin lentokenttää. Vielä iltapala siellä, ja sitten sanoin hyvästit Sarah’lle, suurten kiitosten kera siitä että hän oli kuskannut minua ympäri maata. Nokka kohti Suomea, ja sain taas ikkunapaikan koneessa.