Tapasin siis Lynnen ja mentiin ensin ostamaan mulle sadevaatteet ja kumisaappaat ja käytiin ruokaostoksilla. Ensimmäinen pysähdys oli hedelmä/vihanneskaupassa ja sitten supermarketissa. Valikoima oli jonkin verran parempi kuin suomalaisissa kaupoissa, lukuun ottamatta leipä- ja mausteosastoa. (Jotain löysin joka oli nimellä ”light rye bread” – vaalea ruisleipä - mutta ei se ollut ruispaahtoa kummempaa.) Sitten ajettiin pitkän matkaa (varmaan lähemmäs tunnin verran) pitkin mäkistä tietä Whitfordien talolle. Silloin oli jo pimeää, joten en nähnyt ulkoa paljon. Talo oli sentään jonkin verran lämpimämpi kuin Victorian ja muutenkin mukavan oloinen. Oman huoneenkin sain, ei mikään suuren suuri mutta mihinkä isompaa tarvitsisinkaan? Toinen outous uusseelantilaisissa taloissa, huoneessa jossa on vessa ei ikinä ole muuta, joten käsien pesua varten saa kävellä johonkin muualle suihkuhuoneeseen, jossa lavuaari on. Plussapuolella, kaikissa taloissa on ollut vettä säästävät vessanpöntöt.

Tällä kertaa menin nukkumaan ”vasta” kahdeksalta, olin muutenkin tullut väsyneeksi jo vähän myöhemmin kuin edellisenä päivänä. Aamupalan (kaurapuuroa) jälkeen sain ajaa kivaa pientä mönkijää; menin Davidin kanssa ajamaan vähän tiluksia ympäri, siirrettiin vähän lehmiä laitumelta toiselle. Upeaa mäkistä maisemaa tosiaan, pitänee ottaa kuvia pian…

Päiväruuan jälkeen pääsin ratsastamaan, menin Lynnen siskojen ja parin tytön kanssa ympäri laitumia. Tosi varmajalkaisia nämäkin hepat saavat olla, polut olivat aika mutaisia! Ei me kovaa menty, vähän ravailin muita kiinni, kun sain ratsuksi ison issikan kokoisen arabi-welsh cob –risteytysponin Mingon, ja muilla oli hevoset. Yksi laukkapätkä kyllä mentiin jyrkkää mäkeä ylös. Mukava heppa se oli, ei mikään laiska ja ihan kuuliainen, tosin alamäkipätkissä se välillä yritti pukittaa. (Pikkupukkeja vaan . ;-) )

Pienten järkkäilyjen jälkeen sain netin kuntoon, modeemiyhteys mutta ei nyt ehkä mikään kuolettavan hidas. Kännykän kanssa ei ole yhtä helppoa, saa ajaa jonkin matkaa autolla ennen kuin se löytää kenttää. Eli voi olla turha soittaa, kannattaa mieluummin tekstata niin saan viestit kyllä luettua kun pääsen kantoalueelle. (Jostain syystä en saanut kuunneltua äänipostia.)

Täällä on kaksi kissaa, iso rontti ja toinen pikkiriikkinen, molemmat oransseja. Isompi, Tucker, oli heti kaveri, sitä ei tosin jaksa kauaa kantaa. Pienemmänkin sain kesytettyä (se on kuulemma yleensä arka vieraiden kanssa) äsken kun katsottiin Lynnen kanssa eka Harry Potter –leffa.

Ai niin, ja alusvaate/sukkakassin onnistuin unohtamaan Suomeen, eli niitä saa kohtapuoleen mennä ostamaan uusia. On mulla sentään kahdet kaikkia…

Yhden kuvan nyt laitan, se on merenrannalta johon ajettiin tokana päivänä Victorian ja Grahamin kanssa.