13.1. Eilen lähdettiin siis rannalle; ensin ajoimme Tonille ja mina sain ajaa pikkuauton David vieruspenkillä. Muistuu mieleen vääränpuoleinen liikenne… Siellä tapasimme myös Richardin ja Elizabethin, kiva nähdä heitäkin uudestaan. Cooks Beachillä ei tapahtunut sinä iltana mitään ihmeellistä.

Seuraavana aamuna lähdin Davidin ja Grantin (jolla on mökki lähellä Whitfordien mökkiä) kanssa kalaan. Mahtava ilma, aurinko paistoi ja lämmintä. Ensin pysähdyimme erään saaren luo ja koitimme saada syöttikalaa mutta ei onnistanut. Sen sijaan saaren ympäri pyöri neljä pullonokkadelfiiniä! Eivät tulleet ihan lähelle kuitenkaan. Mutta vähän ajan päästä kun lähdimme liikkeelle löysimme parven pienempiä delfiinejä, iso parvi, ja ne tulivat uimaan ihan veneen vierelle. Emme pysähtyneet mutta menin veneen nokkaan istumaan ja delfiinit uivat ihan sen alla. Näin pienen vauvadelfiininkin! Näimme vielä kaksi delfiiniparvea lisää sen jälkeen, toinen niistä tuli taas uimaan ihan veneen viereen.

Koitimme kalastaa isoja marlineita, vene koko ajan liikkeellä ja vavat pidikkeillä, eli paljon ei tarvinnut tehdä, minun varsinkaan. Kuljimme niin muutaman tunnin mutta ei taakaan onnistanut, paitsi että nyt saimme muutaman syöttikalan. Pysähdyimme sitten koittamaan toisenlaista kalaa, mutta en voinut mennä uimaan koska paikalla saattoi olla haikaloja. Pohjaan oli parisataa metriä, sinne pudotettiin syötit. Syväkalastusvapoja oli vain kaksi, David ja Grant kalastivat ensin. David sai pari kalaa, mutta sitten Grant sai valtavan hapukan. Minä olin kalastamassa samaan aikaan mutta en saanut muuta kuin Grantin siiman. Lähdimme sitten kotiinpäin; olimme olleet matkalla noin kaksitoista tuntia. Menimme sataman kautta, jättämään saaliin savustamolle. Sen pitäjä sanoi että Grantin kala oli suurin harpuku minkä hän oli nähnyt. Huomenna tiedetään paljonko se painaa.

15.1. Eilen taas kalastuspäivä mutta nyt huonommalla menestyksellä, vain pari pientä kalaa eikä yhtään delfiiniparvea. Illalla taas istuimme iltaa porukalla. Grantin kala painoi melkein 35 kiloa, mutta se punnittiin virallisesti vasta aamulla. Illalla se painoi vähän enemmän. Harmi, se olisi ollut kalastuskerhon ennätys.

Tänään Toni tuli poikien kanssa, mukana oli Luken ja Alexin lisäksi Luken kaveri James. Kävimme uimassa aamulla, sää vaan jatkuu loistavana. Lounaan jälkeen lähdimme isolla porukalla vähän matkan päähän veneellä, kaloja ruokkimaan (snappers). Meillä oli snorkkelit ja räpylät, oli hauskaa. Kaloja oli kunnon parvi suoraan alla. Siitä menimme kotiin, sillä oli liian myöhäistä lähteä kalaan. Mökillä David lainasi minulle kanoottia ja menin kanavan yli; siellä on puu josta voi hypätä veteen, noin neljän metrin korkeudelta. Puusta roikkui myös köysi, kivaa! Paitsi ei kivaa kun suolavesi meni nenästä sisään. Järvessä sama olisi ollut hauskempaa, mutta enpä valita.

Sain kai jonkin pöpön lentokoneesta, muuten en ole kipeä mutta ääni on mennyt.

17.1. Eilen meidän piti mennä veneellä piknikille saareen mutta tuuli oli liian kova. Menin Tonin ja poikien kanssa ensin aamulla pyöräretkelle, käytiin lähikaupassa. (Nuorimmainen Alex, kohta viisivuotias, on juuri oppinut ajamaan pyörällä.) Sen jälkeen käväistiin lautalla Whitiangan puolella; yritin vähän shoppailla mutta en löytänyt mitään paitsi tyhjiä CD:itä, joita halusin ostaa. Saapahan vähän lisää musiikkia veneeseen.

Tänä aamuna pelkäsin jo että tulee ensimmäinen pilvinen päivä mutta sää selkeni aamupäivällä. Tuuli oli tyyntynyt tarpeeksi että pääsimme lähtemään veneellä. Ajoimme erään saaren, Mercury Islandin poukamaan, siellä oli mahtava hiekkaranta. Pidimme siellä piknikin ja oli Luken kuudes syntymäpäivä joten meillä oli kakkua. Hieno päivä viettää rannalla. Kun lähdimme kotiinpäin pysähdyimme matkalla kalastamaan. Kalaa tuli paljonkin, mutta suurin osa niistä oli niin pieniä että päästimme ne takaisin. Muutaman pidimme kyllä.

22.1. Viikonloppuna David ja Lynne lähtivät Aucklandin lähelle ystävien tyttären häihin ja minä jäin tänne. Sharon ja Grant ottivat minut mukaan kävelylle Cathedral Cove –rannalle, jossa on hieno veden syömä kivitunneli. Edellisenä iltana noussut tuuli jatkui kovana mutta sää oli edelleen kirkas. Rannalla sukelsimme aalloissa, kunnon korkeissa. Vaatii kyllä vähän harjoittelua. Rannan jälkeen kävimme Hot Water Beachillä mutta vuorovesi oli väärä kuumavesikuoppien kaivamiseen ja ranta oli suljettu kovan tuulen takia. Illalla söimme Markin ja Michelin kotona.

Sunnuntaina pidin laiskan päivän, luin ja uin kunnes David ja Lynne tulivat iltapäivällä kotiin. Aamulla harkitsin Hot Water Beachiä mutta sää oli melko huono joten päätin jättää myöhemmäksi. Maanantaina ja tiistaina ei tapahtunut paljoa, kävimme Whitiangassa shoppailemassa ja vierailimme tuttavilla. Chris tuli maanantaina ja vaimonsa Susan keskiviikkona. Keskiviikkona oli taas kalastuspäivä; nyt onni oli vähän parempi mutta vielä olisi toivomisen varaa. Muuten oli kyllä onnea, näimme ison hain, ei ihan läheltä mutta evä poukkoili aallokossa, ja sen lisäksi kaksi sunfish –kalaa (en nyt tiedä mitä ovat suomeksi). Toinen niistä oli hetken ihan veneen vieressä. Se oli tosi hassun näköinen kala, ehkä puolitoista metriä pitkä miniatyyrivalaan näköinen kala; sillä oli evä kuin hailla tai delfiinillä ja ui hitaasti kuin rampa hylje.