Ei vieläkään ihan kunnon työpäivää, mutta tutustumista edelleen. Aamupäivällä punnittiin vähän nuoria lehmiä (simmental-friisiläisristeytyksiä), jotka olivat tulleet tilalle muutama viikko sitten. Sen jälkeen kiertelin mönkijällä Davidin kanssa tiloja, nyt käytiin eri osassa kuin edellisenä päivänä. Aikamoisia mäkiä niillä pääsee ylös alas, on kuin kunnon vuoristorata. Käytiin vielä ensin katsomassa rantaa kukkulan päällä, sen jälkeen ajettiin alas hiekalle. Se on mustaa hiekkaa, painavaa koska siinä on seassa rautamalmia. Ajettiin täyttä vauhtia pitkin rantaa, oli kyllä aivan upeaa. Viittäkymppiä mentiin parhaimmillaan. Ja hevosella siellä on kuulemma mahtava käydä laukkaamassa. =) Ainoa harmi oli että nyt ei oikein pysähdytty, olisi tehnyt mieli kerätä simpukoita. (Ei sillä etteikö mulla olis jo niitä kotona, mutta… öö.) No, eiköhän sille vielä aikaa löydy. Aallokko oli nyt aivan liian kovaa että olisi voinut ajatella uimista, mutta tyyninä päivinä siellä voi hyvin uida. Kun lähdettiin rannasta, David näytti vielä valaanpoikasen luurangon. Valas oli ajautunut rantaan, oli vieläpä jotain harvinaista sorttia.

Vähän kotieläinpuolesta… Koko tila, itse asiassa koko lähiseutu on jaettu laidunlohkoihin, ja laidunkierrosta ollaan tarkkoja. Lampaat saavat jyrkemmät lohkot ja lehmät helpommat. Kulku tapahtuu lähinnä mönkijöillä, traktorilla ei tässä maastossa paljoa tekisi. Koirat kyllä tekevät suurimman osan työstä, kun eläimiä siirretään, eikä niitä ilman kuulemma tulisi toimeen. Ensin yllätyin kun kuulin, että lannoitteet levitetään lentokoneella (johon muuten ehkä pääsen kyytiin) mutta törkeän jyrkät mäet nähtyäni ihmettelen, millä muulla ne sinne saisi. Toinen yllätys oli se, että tilan lampaiden perimässä on mukana suomenlammasta. Niiden kautta kun tulee esim. enemmän karitsoita.