28.1.
Chris on hiljattain ostanut moottoripyörän ja pääsin torstaina sen kyytiin. Olihan se hauskaa kokeilla, kun en ole ennen ollut kuin skootterin kyydissä. Perjantaina Whitfordien tuttava Peter tuli tyttärensä Libbyn (18) kanssa mökille. Viikonloppuna oli naisten kalastuskilpailu ja minä pääsin mukaan. Sää kuitenkin uhkasi olla huono, liian tuulinen ja siten vaarallinen varsinkin pienille veneille. Lauantainaamuna heräsimme puoli kuudelta jotta olisimme valmiita tunnin päästä kun radiosta tuli ilmoitus saako kalastaa vai ei. Tulos oli kuitenkin että kalastus oli peruttu tuulen takia, ja sen sijaan kalastuskerholla oli yhden aikaan tietovisa. Menimme sinne mutta emme voittaneet mitään. Kävimme shoppailemassa kaupungilla ja sitten kotiin.

Seuraavana päivänä emme jaksaneet herätä tuntia ennen valmistautumaan vaan nousimme vaan kuuntelemaan tiedotusta radiosta, ja siinä kerrottiin että tänään saa kalastaa. Siitä alkoi ripeä toiminta saada itsemme ja vene kuntoon, mutta kuulutusten mukaan emme olleet ainoat hieman myöhässä. Kalastuksen osalta päivä oli kuitenkin varsin surkea, saimme vaan pari syöttikalaa. Muuten päivä oli kuitenkin varsin mainio. Aamupäivällä lähellä pyöri pitkään iso parvi pieniä delfiinejä; ne tulivat usein uimaan ihan veneen viereen. Taas niillä oli mukana vauvadelfiini, ja välillä pystyi kuulla kun ne vihelsivät toisilleen. Harkitsin kameraa mutta olin niin keskittynyt niiden tuijottamiseen että siinä vaiheessa kun lopulta päätin hakea kameran, ne eivät enää tulleet lähelle. Iltapäivällä kuitenkin pieni parvi pullonokkadelfiinejä tuli uimaan veneen viereen ja nyt sain muutaman kuvankin. Neljän aikaan olisi ollut veneparaati; ihmiset koristelevat veneensä ja pukeutuvat itse, teema tänä vuonna oli eri maat (heh, vähän kuin meidän piparitalossa). Lynne oli tehnyt paljon työtä, veneestä olisi tullut maorivene, mutta olimme perillä rannalla vähän liian myöhään ja laskuveden takia emme päässeet enää ulos. Tosi harmi, sillä muut eivät olleet panostaneet kovinkaan paljoa. Illalla menimme palkintojenjakoon mutta emme voittaneet mitään vaikka osa palkinnoista jouduttiin arpomaan koska monilla muillakin oli ollut huono kalaonni.

Maanantai oli taas kalastuspäivä ja aivan loistava sellainen. (Kaloja saimme kohtalaisesti mutta muuten…) Mukana veneessä olivat David, Chris ja Susan, Pete ja Libby sekä minä. Ensiksi pysähdyimme kun Peter sukelsi kampasimpukoita; minä kävin uimassa. Vesi oli todella kirkasta. Sitten menimme lähemmäs rantaa, jyrkkiä kallioita, ja minä pääsin kokeilemaan sukeltamista. Peten sukellustakki oli minulle vähän iso ja ensin ajattelimme että hän pitää takkia happipulloineen ja hengitämme vuorotellen mutta se tuotti vähän vaikeuksia. En ensin tajunnut että uloshengityksenkin kanssa saa tehdä jonkin verran työtä. Pete antoi sitten kuitenkin minulle laitteet ja pääsin sukeltamaan kunnolla. En mennyt kovin syvälle mutta oli se kuitenkin todella siistiä! Siellä oli merilevämetsä ja kaikenlaisia värikkäitä kaloja. Vau, menisin kyllä uudestaankin. Sukelluksen jälkeen menimme kalastamaan syvällä elävää hapukua. Niitä emme saaneet, mutta sekä David että Pete saivat pienen hain. Päästimme ne menemään. Vähän ajan päästä näin suuren evän jonkin matkan päässä veneestä. Se oli iso hai, Davidin arvion mukaan 130 – 150 kiloa. Evä kiersi veneen ja sitten katosi. Vielä ennen kuin lähdimme liikkeelle paikalle sattui albatrossi kun heittelimme syömättömiä syöttikalanpaloja mereen. Se ajoi lokit pois ja kävi itse apajille. Oli tosi onni nähdä se; albatrossit ovat uhanalaisia. Sain jopa pari loistavaa kuvaa siitä. Illalla kalastimme vielä tarakihiä matalammassa veneessä ja matkalla sinne näimme vielä delfiinejä, nyt kauempaa mutta ne hyppivät ulos vedestä. Pojilla oli vähän parempi kalaonni mutta minä sain vain pari pienempää kalaa ja keskityin valokuvaamaan lokkeja.