Perjantaina lähdin Lynnen kanssa kun hän vei lapsenlapset piknikille. Mukana oli myös yksi sukulaispoika. Leppoisa päivä, ajoimme ensin Lynnen vanhempien tilalle ja siellä kävelimme jonkin matkaa laidunten läpi purolle jossa pojat saivat pulikoida. Söimme lettusia ja minä poimin (enimmäkseen pojille) karhunvatukoita. Joessa oli myös isoja karppeja. Piknikin jälkeen kävelimme takaisin talolle ja siellä oli Lynnen vanhemmat, yksi sisko ja kolmannen pojan Maxin isä. Hän oli tuonut pojille pienen mönkijän ja katsoimme kauhuissamme kun ipanat ajoivat sillä hurjaa vauhtia. Ainakin Luke meni välillä turhan lujaa, Lynne sai torua häntä kun hän tuli kulman takaa kaksi pyörää maassa kiinni. Illalla kävin uimassa (tai ainakin kastumassa) meressä.

Lauantaina pääsin viimein taas vähän työn makuun. Autoin kun karitsoita punnittiin ja eroteltiin. Kyllä muistuu mieleen vanhat ajat… Chris ja Susan tulivat aamupäivällä, hekin auttoivat hommissa, ja iltapäivällä menimme uimaan. Sunnuntaina oli iso moottoripyörä/mönkijäajo Waikaretun koululta ja sitä varten Whitfordien navettaan tuli jengiä nukkumaan. Illalla söimme siellä kaikki porukalla, meitä oli vähän päälle parikymmentä. Vähän ennen kuin lähdimme nukkumaan katon rajassa juoksi ensin rotta (mikä sai tytöt viemään patjansa keittiön puolelle) ja sitten opossumi, jonka pojat ottivat kiinni ja lahtasivat (tuhoeläimiä…).

Sunnuntaina, siis eilen, oli hyväntekeväisyysajo. Niitä on muutaman viikon välein ympäri maata. Ihmiset tulevat ajamaan reitin maatilojen läpi mönkijöillään tai maastomoottoripyörillään ja maksavat osallistumismaksun jonka tuotto menee koululle ja/tai kunnalle. Isoimmissa ajoissa voi olla jopa yli tuhat ajoneuvoa mutta Waikaretun tapahtuma on yleensä pienempi, noin 400 pyörää. Ajettava reitti oli täällä 52 kilometriä. Pääsin mukaan ilmeiseksi, sillä Richard ajoi takana huoltojoukoissa mönkijällä ja minä istuin hänen takanaan. Ensin olin ajatellut mennä vain lounaspaikalle asti mutta se ei ollutkaan niin rankaa joten menin koko matkan. Aamupäivällä tosin jopa satoi vähän mutta iltapäivällä oli taas yhtä kuuma kuin yleensä (eikä sade ollut yltänyt Whitfordien tilalle asti). Huoltojoukoissa suljimme portteja, poistimme suuntaviittoja ja autoimme hinaamaan rikkoontuneita pyöriä, joita oli tällä kertaa melko paljon huolimatta hyvästä säästä. Jotkin kohdat reitillä olisivat olleet melko vaikeita varsinkin nuoremmille ajajille märällä kelillä. Mutta upeita maisemia kyllä näkyi paljon; ajoimme vähän jopa metsikön läpi, rannan lähellä ja rannalla. Kotiin päästyäni menin vielä Lynnen ja Davidin kanssa uimaan, huolimatta siitä että olin saanut istua mönkijän päällä jo aika kauan sinä päivänä.