7.2.
Että täällä on paljon ruotsalaisia. Hostellihuoneessa kaksi ruotsalaispoikaa (edellisenä iltana heidän kanssaan kaksi ruotsalaistyttöä), kaupungilla ruotsalaispari, bussissa myöhemmin yksi ruotsalaistyttö ja kaksi norjalaista.

Aamulla aikainen herätys, bussi kohti pohjoiskärkeä lähti 7:10. Ensimmäinen pysähdys oli kauripuumetsä. Puut ovat n. 2000 vuotta vanhoja ja toiseksi suurimpia maailmassa. (Sequioat ovat isompia.) Seuraavaksi kävimme syömässä ja sitten matkasimme Reinganiemeen, Uuden-Seelannin Pohjoissaaren pohjoisimpaan kohtaan, josta näkee Tasmanianmeren ja Tyynen Valtameren kohtaavan. Kävimme vähän matkan päässä siitä rannalla syömässä eväitä ja sitten ajoimme hiekkadyyneille. Iso jyrkkä dyyni ja laskimme laudalla sitä alas. Kovaa työtä kiivetä ylös, jaksoin kolme kertaa. Ajoimme sitten suurimman osan 90 mailin rannasta (joka on 62,5 mailia pitkä) ja kävimme vielä kauripuukaupassa. Siellä on suosta kaivetuista kymmeniä tuhansia vuosia vanhoista kauripuista veistettyjä esineitä ja huonekaluja. (Mm. 36 000 USA:n dollaria maksava kitara.) Seuraavalla pysähdyspaikalla minä ja kaksi muuta tyttöä jäimme surffikoulun kohdalla pois. Minä ostin vielä fish-and-chipsiä, sain bluenose-kalaa jota en vielä ollut syönyt. Surffikoulu oli Taupo Bay:ssä, ja pääsimme heti harjoittelemaan. Ensin vaan makasimme laudalla ja opimme saamaan aaltoja kiinni oikeaan aikaan, sitten menimme ilman käsiä ja lopulta yritimme nousta seisomaan kuitenkaan vielä onnistumatta.