Beislan blogi

Ison-Britannian matka, 2. - 11.7.

torstaina, heinäkuuta 20, 2006

Kai tässä vois jotain taas kirjoitella… Normaalia työtä on vaan viime päivinä ollut, ei siis mitään ihmeellistä raportoitavaa. Lähinnä siistitään lampaiden takapuolia karitsoimista varten ja siirrellään elukoita laitumelta toiselle. Lampaiden kanssa tulee mieleen kaikki muistot Seijan tallilta lampaiden parissa. Kuinka niillä kaikilla oli nimet: Sanni, Lissu, Saranakoipi, Ulla-Pulla, Kultaleijona (iso ruskea pässi)… Huudeltiin niille kysymyksiä kuten ”Kuka ryösti pankin?” ”Kuka tappo kuninkaan?” (”Mää! Mää!”) Raaputeltiin niitä pitkät tovit ja juostiin kauraämpärin kanssa lampaat perässä laitumelle. Nämä lampaat lähinnä juoksevat karkuun, eikä mikään ihme. Suuressa porukassa ja laitumella kaiket päivät. Lehmät ovat toisinaan tuttavallisempia, paitsi ainakin ne yhdet, jotka olivat asuneet jossain pusikkolaitumelle ennen kuin tulivat tänne. Meidän piti Lynnen kanssa siirtää ne toiselle laitumelle (siltä yhdestä harvoista, jos ei ainoasta laidunpläntistä, jossa on myös metsää eikä pelkkää ruohoa), eikä ollut tietoa kuinka monta siellä oli. Luultiin että oltiin saatu kaikki, kun heti oli kahdeksan vastassa portilla. Mutta David kertoi myöhemmin että siellä pitäisi olla enemmän, ja Lynne löysikin piakkoin muutaman. Mentiin etsimään viimeistä kolmea, rämmittiin Lynnen ja koirien kanssa ees-taas pienessä metikössä, mutta ei löytynyt lehmiä! Se oli kyllä upea metsä, sademetsämäinen. :-) Siellä ne jossain piileskelevät edelleen, täytynee savustaa ne ulos jokin päivä.

Eilen ja tänään on satanut, oikein kaatamalla. Lehmät piti siirtää alalaitumelta pois, kun oli vaara että se tulvisi. Ja niin tulvikin (ympäri laidunta löytyi joen tuomaa puujämää), mutta aamulla vesi oli jo enimmäkseen laskenut. Kuulemma pahimmillaan tulva on jäänyt viideksi päiväksi, ja ollut niin korkea että aidat peittyivät.

Sunnuntaina pääsen viimein ratsastamaan hevosta joka sitten tulee tänne (en ole ihan varma minä päivänä). Toisaalta hyvä ettei se ollut täällä ihan alusta; nyt ei enää tunnu siltä että eksyisin heti kun lähden yksinään liikkeelle. Se on jonkun paikallisen ”villi”hevosrodun jälkeläinen. Mutta siitä enemmän kunhan näen sen. ;-) Eilen kuulin radiosta ensimmäisen kerran suomalaisen yhtyeen biisin. Se oli Bomfunk MCn Freestyler.

2 Comments:

At 26.7.06, Blogger markus k. said...

Taalla taas tyypit kuuntelee HIMiaki. Alla joskus vuonna 2000 kirjoittamani koskettava runo lampaasta (muistankohan sen oikein):

Pörheä panssarivaunu
ammentaa ruohoa
hattaraperse

 
At 26.7.06, Blogger Sirkku said...

Lol, mahtava runo. =)
Kiitos

 

Lähetä kommentti

<< Home