3.10. Aamulla heti laskuvarjohyppy. Toisin kuin benjihypyn, laskuvarjohypyn olen aina halunnut tehdä, enkä missään vaiheessa ennen, jälkeen tai hypyn aikana jännittänyt niin kuin benjissä. Ei voi muuta sanoa kuin mahtavaa! Korvat meni lukkoon ja henkeä sai vauhdin takia haukkoa, mutta tunne oli upea ja näkymät uskomattomat. Menisin uudestaan!

Päivälä hieman vapaa-aikaa, katselin kun kaveri meni luistelemaan (minä en mennyt koska niillä ei ollut kunnon kaunoluistimia) ja sitten kanjonikeinuun. Miten sitä kuvailisi… Ensin köysiä viritetty kanjonin poikki, niissä kiinni kaksi noin 100 m pitkää köyttä, jotka vedetään tasanteelle missä hyppääjä odottaa. Siis: korkeus 109 m, vapaapudotusta 60 m, kaaren leveys 200 m. Joo. Jännitti; jos tämä olisi pitänyt tehdä ensimmäisenä, olisin varmasti seissyt reunalla paljon kauemmin, mutta benjin ja laskuvarjohypyn jälkeen… no, en kauaa jaksanut odotella.

Illalla mentiin jääbaariin. Pakkasta kuutisen astetta, kaikki saivat talvivaatteet päälle, lasti olivat jäästä ja joka puolella oli jääveistoksia. Aika hienoa, tosin huone oli aika pieni ja siellä oli kerralla vain yksi porukka, joten kauaa emme viipyneet. Lähtiessä sai iskeä lasin mäsäksi. Suuri osa meistä jatkoi World Bar:iin, jossa cocktailit myytiin keraamisissa teekannuissa. Siistii! (Ja paras drinkki Uudessa-Seelannissa tähän mennessä.)