Työt tilalla jatkuu… viikonloppuna oli tosin taas vähän muuta ohjelmassa. Perjantaina ajoimme läheiseen kylään jossa Whitfordien tytär Toni asuu. Kävin nyt viimein varaamassa matkan Eteläsaaren ympäri. Se on nuorille tarkoitettu bussikiertoajelu, johon kuulemma osallistuu lähinnä eurooppalaisia nuoria. Matka kestää kahdeksan päivää; lähtöpaikka on Christchurch, johon lennän Aucklandista. Kierrellään ympäri saaren nähtävyyksiä ja tehdään kaikenlaista kivaa. Reissu on mahdollista päättää joko takaisin Christchurchiin tai, kuten minä aion tehdä, jatkaa (Pohjoissaaren) Wellingtoniin. Siellä asuu sattumoisin nettituttuni Victorian sisko (myös nettituttu). Ongin Vickyltä hänen numeronsa, soitin innoissani, ja hän on kuin onkin kotosalla sinä viikonloppuna, joten saan olla yön hänen luonaan. Niin, lähtöpäivä on 29. tätä kuuta ja palaan 8. päivä.

Lauantaina oli sitten luvassa erittäin mieluisaa työtä, nimittäin istutimme uusseelantilaisia puita Tonin perheen tontin eräälle osalle. Tarkoituksena on suojella vesistöjen rannat istuttamalla niihin taas alkuperäistä metsää; nyt urakkana oli noin 3 500 puuta ¾ hehtaarin alueelle. Meitä oli kaiken kaikkiaan istuttamassa 18 henkilöä, joten työ ei ollut aivan niin suuri homma kuin miltä kuulostaa. Jotkut kuskasivat puita mönkijöillä ja peräkärryillä aitauksen eri osiin, toiset kaivoivat kuoppia ja istuttivat puut ja heinät. Todella mieluisaa puuhaa minulle, rakastan metsiä! Olisipa mielenkiintoista nähdä paikka muutaman vuoden päästä… ehkäpä. ;-)

Sunnuntaikin oli alun perin varattu puiden istutusta varten, mutta kun lauantaina oli paikalla niin paljon ihmisiä, jäi sunnuntai meillä vapaaksi. Lynne ja David olivat menossa jonkun vanhan sukulaisen synttäreille, niin David ehdotti että ajaisin Victorian luo, kun minulla oli kerran auto käytössä. (Meillä oli sen verran kamaa tuotavana kylään että olin ajanut käytössäni olevan auton sinne.) Ensin tuli kyllä aika tänkapå, että löydänköhän sinne ja mitä muuta, kun en kuitenkaan ole ajanut täällä yksin kuin tänne kylään, mutta katsottiin kartasta että tie on hyvin yksinkertainen, joten soitin Victorialle. Eipä hänellä ollut mitään erityistä sitä päivää varten, joten ei auttanut siinä vaiheessa muu kuin ajaa sinne, vaikka vähän vielä arveluttikin. Ja hyvinhän se meni (paluumatka myös) ja vietettiin ihan leppoisa päivä Vickyn ja Grahamin kanssa.