Tänään siis lähden lentokoneella Christchurchiin, josta kiertoajeluni alkaa. Luvassa on nähtävyyksien (kuten joidenkin TSH-kuvauspaikkojen) lisäksi muuta menoa; vapaaehtoisohjelmassa on esim. benjihyppy (ja nyt kun mainitsen sen tässä, en mahdollisesti kehtaa olla menemättä siihen).

Viime sunnuntaina pääsin lopulta ryhmän mukana kävelemään naapurien tilalla olevan luolan, Nikau Cave:n, läpi. Luola on noin kilometrin pitkä, syvimmillään 40 metriä maan pinnan alla, ja sieltä löytyy kaikenlaista stalaktiiteista ja stalagmiiteista kiiltomatoihin. Luola on jätetty lähes alkuperäiseen tilaansa, eli kaikilla kulkijoilla on taskulamput, jalkoja kastelematta ei läpi pääse vaikka olisi kumisaappaat ja paikoittain saa tosiaan ryömiä. Luola oli kyllä aivan upea; eniten taisin pitää kiiltomadoista, varsinkin kun sammutettiin taskulamput jotta ne näkyisivät kunnolla. Nyt tuntuu että haluan käydä myös Whitfordien luolassa, vaikka siellä joutuu uimaan.

Tiistaina tuli taas porukkaa tänne hevosineen, meitä oli yhteensä kymmenen ratsastamassa. Menin alussa lainapollellani Georgilla, mutta pääsin sitten kokeilemaan isoa työhevostyyppistä (ei aivan puhdasrotuista) Harryä. Niin jykevällä hevosella en ennen ole mennyt, mutta aina olen halunnut kokeilla, ja kyllä kannatti. Laukka varsinkin oli hauska. George lähti sitten omistajansa mukana kotiin, kun olen sen verran kauan poissa ja tytöillä alkaa ponikerho.