Pojat eivät aiheuttaneet ihmeempiä kommervenkkejä (huomenna he lähtevät kotiin), mitä nyt tappelevat aina kun ehtivät, ja pienempi herää joka yö kirkumaan (mutta minä en yleensä herää siihen)… Viikonloppuna tehtiin pieni reissu merenrannalle, itärannikolle missä Whitfordien ”kesämökki” (enemmänkin talo) on. Sinne oli vaan parin-kolmen tunnin ajomatka. Siellä on ihana ranta aivan talon vieressä; valkoista hiekkaa ja täynnä simpukoita. Ekana iltapäivänä mentiin vaan rannalle kävelemään ja tutkimaan. Simpukoita en viitsinyt juurikaan kerätä (kun niitä on jo liikaa kotona) mutta löysin sinisen meritähden, sen otin mukaan kuivamaan. Uimassakin kävin (pikaisesti); seuraavana päivänä sain kuulla että vesi on +12º. Illalla ei ollut mitään tekemistä, kun kyläkin on lauttamatkan päässä, niin kävin pimeällä kävelemässä rannalla. Oli jännää kuunnella kun nousuvesi jylysi sisään.

Lauantaina meidän piti mennä Whitfordien veneellä kalaan, mutta moottori ei suostunut käynnistymään. (Ensimmäinen kerta kymmeneen vuoteen kun niin kävi.) Saatiin lainaksi naapurien pienempi vene, sillä ei uskaltanut mennä kovin kauas, mutta kiva venereissu meillä silti oli. Aurinko paistoi niin, että pilviä oli tuskin missään. Harmi vaan, mutta delfiinejä eikä hylkeitä ei näkynyt sinä päivänä eikä seuraavana. Sen sijaan siellä oli paljon pieniä pingviinejä uimassa, ja aamulla nähtiin pihapuussa kolme harvinaista papukaijaa. Iltapäivällä kävin taas uimassa (kuulemma jos joku käy talvella uimassa, muut tietävät että se on ulkomaalainen). Illalla mentiin naapurien kanssa kylän kalastajakerhon palkintojenjakotilaisuuteen.

Sunnuntaina lähdettiin heti aamusta veneilemään naapurien isommalla veneellä. Meitä oli minä, David ja naapurista kaksi miestä ja kaksi poikaa (14- ja 17-vuotiaat). Ensin ajettiin jonkin matkan päähän kalastamaan. Saatiin ihan mukavasti kalaa, minäkin vedin ylös neljä syömäkokoista (tarakihi, yhtä lukuun ottamatta niitä vain saimme). Kalasteltuamme jonkin aikaa ajoimme toiseen paikkaan, jossa yksi miehistä ja pojista sukelsivat (välineiden kanssa) kampasimpukoita. David oli kaivanut minulle perheen vanhoja märkäpukuja esiin; yksi meni aika hyvin mun päälle ja uin sen kanssa. Vesi toisiaan tuntui silloin ihan lämpimältä. Naapuri suostutteli mut kokeilemaan yhtä simpukkaa raakana (niin kuin kaikki muut niitä vetivät) mutta ei se kovin hyvää ollut. Pian paluun jälkeen lähdimme ajamaan kotiin. David oli tullut mökille myöhemmin eri autolla, ja nyt David ajoi kotiin poikien kanssa ja minä sain ajaa toisen auton kotiin Lynnen kanssa. Pääsin siis ajamaan kunnon matkan ja kokeilemaan kääntymistäkin väärällä puolen tietä ajaen.