Tässä loput. =)

4.10. Univaje alkaa vähän painaa. Matkalla Funyaks-kanooteille nukutti bussissa, mutta perillä kyllä heräsin (matkalla ohitimme Ithilienin, jossa Sam näki olifantin). Saimme kaikki märkäpuvut ja lämpimiä fleesejä. Meidät vietiin ensin veneellä (jet boat, mikä se onkaan?) Dart River -jokea yläjuoksuun kolmisenkymmentä kilometriä. Veneellä pystyy kulkemaan hyvin matalassakin vedessä ja tekemään äkkikäännöksiä; parhaita olivat 360º käännökset. Pysähdyttyämme pumppasimme kanootit täyteen ilmaa ja lähdimme matkaan. Pääohjaaja muistutti minua paljon Willy Wonkasta… Ilma oli kaunis mutta tuulinen ja meillä oli sen verran vaikeuksia päästä eteenpäin, että ohjaajat sitoivat kanootit pareittain ja neuvoivat meitä, ja sen jälkeen matkanteko sujui paljon paremmin. Ennen lounasta pääsimme vielä melomaan kapean rotkon läpi. Vuoret molemmin puolin, turkoosinsinen vesi…. vaikka töitä sai tehdä meloessa, parempaa maisemankatselutapaa en olisi keksinyt.

Edellisenä päivänä yksi huonetoverini oli käynyt hotellin porealtaassa ja saunassa. Tenttauksen jälkeen olin toiveikas, lähdin kokeilemaan ja totta se oli: siellä oli Ihan Oikea Sauna. Lämpöä vähän päälle 70º, kiulu (ei ämpäriä!), ja löylykauha. Lämpöä tosin näytti paistomittari, mutta mitäs siitä. Viivyin tunnin verran.

5.10. Lähtö Queenstownista kohti Fox Glacier –jäätikköä. Osa porukasta lähti vai kävellen jäätikölle ohjaajan kanssa, mutta toinen ryhmä minä mukaan lukien lähti helikopterilla ylemmä jäätikölle, missä on jääluolia ja –lampia. Helikopterilla oli hauska mennä ja menomatkalla kuljettaja teki käännöksiä ja kunnon sukelluksen. Saimme kaikki jääpiikit kenkiin ja monille riitti myös puinen kävelykeppi (että voi leikkiä tutkimusmatkailijaa). Kesäjää oli pehmeää ja siinä oli helppo kävellä. Pari pientä jääluolaa näimme, niistä sai mennä läpi jos halusi. Minä menin molemmista. Ensimmäisessä piti hivuttautua läpi selällä/kyljellä maaten, toisesta liukua alas mahallaan (siistii!). Molemmissa kastui jonkin verran. Yövyimme Franz Joseph Glacier –jäätikön luona; kävin hotellin porealtaassa illalla.

6.10. Ensimmäinen pysähdys Hokitika, mistä saadaan suurin osta Uuden-Seelannin vihreäkiveä eli jadea. Tietysti siellä myös myytiin paljon maori-tyyliin kaiverrettuja jadekoruja. Maoreilla vihreäkiveen liittyy uskomus että sitä ei koskaan pitäisi ostaa itselleen vaan jonkun pitää antaa se, joten me jotka halusimme jotain järkkäilimme toisemme maksamaan ne. Minä tein saman kuin eräs toinen tyttö: annoin yhdelle tytölle rahaa ja käskin sen valita kahden korun välillä joista pidin ja ostaa sen minulle.

Lounastauolla tapasimme pari nenäkästä kea-papukaijaa. Yksi niistä varasti ohjaajamme leivän ja toinen (tai mahdollisesti sama) tuli seisomaan keskelle pöytää jonka ääressä söimme. Harkitsin koskea sitä mutta en viitsinyt; sillä oli vaikuttavan näköinen nokka.

Perillä Christchurchissä matka loppui suurelta osalta ryhmästämme. Monet liittyivät vielä yhteiselle illalliselle. Tällä kertaa meillä oli aikaa käydä kaupungilla. Oli mukavaa nähdä, vaikka en löytänyt mitään ostettavaa, paitsi mitä nyt kortin Nikkille. Illallisen jälkeen lähdin vielä huonekaverieni kanssa uudestaan kaupungille ja ostin kortin myös Nigelille, bussikuskille.

7.10. Christchurch – Wellington, eli Pohjoissaari. Tänä päivänä ei tapahtunut juuri mitään; ainoa merkittävä asia ennen lauttaa oli hylkeet joita pysähdyimme katsomaan. Kuljimme lautalla Pictonista Wellingtoniin, se oli ihan hauskaa. Wellintonissa meillä oli pieni kiertoajelu, Nikki kertoi kaupungista. Ennen hotellia kävimme vielä Mt. Victorialla, josta näkyi hyvin koko kaupunki. Mt. Victorian rinteillä kuvattiin se kohtaus kun hobitit piiloutuvat sormusaaveelta (vai mikä se onkaan suomeksi?).

Vickyn sisko Lesley miehensä kanssa poimi minut hotellin edestä ja vei kotiinsa. Haikea tunne, mutta kiva tavata Lesley. Pääsin illalla vähän nettiin ja vieläpä laajakaistalla, joten laitoin jo muutamia kuvia kuvasivulleni.

8.10. Aamupalan ja pienen nettisurffailun jälkeen haimme Lesleyn ja miehensä Royn kanssa Kugain eli Jamesin, erään toisen miehen foorumilta, ja lähdimme metsästämään TSH:n kuvauspaikkoja. (Seuraa paljon filmifriikkikamaa.) Pysähdyimme ensin kaivoksen luona jossa kuvattiin Helmin syvänne. Ei siellä enää mitään näy, mutta tietysti kiva käydä silti! Sitten menimme puistoon jossa kuvattiin ensimmäinen Rautapihan kohtaus, kun kaikki on vielä vihreää. Arvailimme olimmeko löytäneet oikean paikan, mutta kun olimme lähdössä tuli paikalle turistiporukka, ja yhdellä miehistä oli pinkka papereita ja he kaikki seisoivat sen paikan vierellä jossa olimme olleet. Parkkipaikalla huomasimme että yhden auton kyljessä luki Movie Tours. Matkalla seuraavaan puistoon etsimme vielä sen kohdan Hutt-joesta, jossa Aragorn ajautui rannalle Kahdessa Tornissa. Kun viimein löysimme viimeisen puiston sen kohdan jossa Rivendell kuvattiin, emme olleet ollut siellä kauaa kun samainen turistiporukka saapui sinne. Kuuntelin hetken vierestä ja sain kuvan aivan tietystä paikasta joka oli elokuvassa.

Tuon jälkeen meillä ei ollut enää aikaa käydä missään, vaan pienen kiertoajelun jälkeen Roy vei minut lentokentälle. Nyt sain viimein ikkunapaikan koneessa, ja bongasin jopa Whitfordien maatilan kun lensimme sen yli. Matkalla kotiin kuvauspaikkojen kierrokseni sai hienon lopun kun David viimein ajoi sen tien kautta jonka varrella Weathertop on. Nyt viimein tapasin myös Wendyn, Whitfordien lapsuudenystävän josta olen kuullut paljon, ja hänen tyttöystävänsä, kun kävimme tervehtimässä heitä.