26.2. Kiireetön aamu; bussi Christchurchiä kohti lähti vähän ennen yhtä. Minä kulutin lähemmäs tunnin siihen että etsin Annille sopivaa tulias-CD:tä ja löytyihän se lopulta (toivon mukaan). Christchurchissä hostelli josta olimme varanneet huoneen löytyi helposti. Peruskamaa, ei huono muttei mitään Hogwartzin tasoa. Käytiin intialaisravintolassa. Mietittiin baariin menoa mutta kävelimmekin vain täysine mahoinemme ympäri kaupunkia.

27.2. Lähdettiin aamupäivällä bussilla Akaroaan. Se on pieni, 500 vakioasukkaan ranskalaisvaikutteinen kylä puolentoista tunnin ajomatkan päässä Christchurchistä. Todella ihana paikka, sekä luonto että talot! Majapaikkamme oli Dolphin Backpackers, oikein viihtyisä pieni talo. Ensimmäiseksi etsimme ruokapaikan. Hetken kierreltyämme päädyimme Pepper Treehin ja heti sisälle päästyämme myyjä, nuori nainen, kysyin Evan ”kunnon kansalainen” –paidan nähtyään että mistä olemme ja suomalainenhan hän oli. Asunut Uudessa-Seelannissa seitsemän kuukautta, niistä neljä Timarussa (kuulemma tosi tylsä paikka). Olimme ensimmäiset suomalaiset joihin hän oli törmännyt, ja hän minulle ensimmäinen Evan ja Satun ja muutaman lentokentällä/koneessä näkemäni lisäksi. Kun mainitsimme missä olemme yötä Katja vahvisti että ”my daughter and her parter” joihin hostellinpitäjistä toisen äiti oli viitannut olivat tosiaan molemmat naisia. Suomalainen ja sateenkaarevia (vaikka en heitä oikeastaan tavannutkaan) samana päivänä, jesh. Vaihdoimme puhelinnumeroita ja sovimme tapaavamme illalla. Me kolme jatkoimme infokeskukseen josta ostimme kartan kävelyreitille ja pikaisen majapaikalla käynnin jälkeen lähdimme lenkille kukkuloille. Ihana reitti; suureksi osaksi pusikoiden läpi. Pari – kolme tuntia siihen meni. Söimme leipää illalla ja kymmenen aikaan kun Katja pääsi töistä menimme baariin hänen kanssaan jutustelemaan. Hauskaa oli; Eva ja Satu jatkavat vielä huomenna kun minä joudun lähtemään.