Tänään ajattelin alkaa ajattelemaan pakkaamista. Tietty on aivan liian aikaista pistää tavaroita matkalaukkuun, mutta listaa aloin tehdä. Itellä ei juuri ole tullut listoja tehtyä, kun en ole käynyt paljon missään, mutta pyysin Annilta ja äidiltä. Listan teon lomassa sain inspiraation penkoa kaapista vanhoja tavaroita; luin mm. matkapäiväkirjan reissulta kun lähdimme Amerikasta. Muuten vaan löysäilen tänään, kun nyt on mahdollisesti ainoa päivä kun näen siskoani ennen matkaa. Se kun lähtee huomenna Bulgariaan ja palaa sinä päivänä kun lähden (saatan ehkä nähdä sen lentokentällä).

On mulla kyllä vähän tekemistä varattu tälle viikolle, ettei aivan tylsäks menis (tai jäis liikaa aikaa panikoimiseen). Töitä on keskiviikkona ja torstaina, mutta se nyt ei haittaa kun oisin menny muutenki tallille Tumia kattomaan. Ja Hesassa on meneillään Pride-viikko, ja olen menossa joihinkin tapahtumiin (ainakin opiskelijatapaamiseen, naistenbileisiin ja paraatiin). Sen jälkeen lähtö onki sit järkyttävän lähellä. Loppuajan käytän varmaan vaihtoehtoisesti paikasta toiseen juoksemiseen, matkan ajattelemisen välttämiseen ja löhöilyyn. Ja listojen ruksailuun.

Tämä olis varmaan pitänyt tehdä jo vähän aikasemmin... (eli ennen ku jokunen ihminen mesellä kysyy että "mikä toi matka oikeen on?")
No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. (Ja pidemmän kaavan kautta. :P)

Eli, meen tekemään työharjottelua Uuteen-Seelantiin, välillä 4. heinäkuuta ja 1. marraskuuta. Kaikki lähti siitä... Ensin mietin, että en todellakaan halua tehdä harjottelua ulkomailla, siitä on liikaa vaivaa, mitä teen hevoselle... yms. Mutta sitten kun Anni (sisko) haki yliopistoon ja sano että jos ei se pääse, lähtee kiertämään Amerikkaa, koska jos ei se nyt lähe, niin millon sitten; tajusin, että jos en nyt lähe, niin millon sitten. Halusin lähtee mahdollisimman kauas, jonnekin, mihin ei muuten ehkä tulis lähdettyä. Uuden-Seelannin ja Australian välillä mietin, mutta eräiden leffojen kuvauspaikan takia kallistuin edellisen puolelle.

Ei kun paikan hakuun! (No, vähän siinä ehkä laiskotellessa kesti...) Olisin saanut itse asiassa toisenkin paikan Uudesta-Seelannista, mutta nettituttu protestoi, että se on niin kaukana heistä ja lupasi etsiä mulle paikan, ja niin se tekikin. :D Tilalla on siis kolmisentuhatta lammasta, muutama sata lehmää ja kotielämistä ainakin kissa. Heppoja sillä tilalla ei ole, mutta ovat ystävällisesti luvanneet pyytää mulle naapurista hevosen lainaksi (!). Jos nyt enää osaan isoilla hevosilla ratsastaa... saa nähä nouseeko laukka. Mitäs muuta. Siellä on talvi, saattaa sataa lunta mutta ei välttämättä. Kevättäkin varmaan ehdin nähdä. Jota tapauksessa karitsoimisaika siellä on.

Ai niin, Tumi jää Mintzun tallille tuntikäyttöön. Käykää joku halaamassa. :)