Taas vähän sekalaisessa järjestyksessä kun viimeinen postaus löytyy tuolta alempaa... no jaa.
Tässä nyt vielä lista (englanniksi) eri kalaruoista joita söin Uudessa-Seelannissa ollessani tällä reissulla.

1. tarakihi
2. crayfish
3. trevally
4. pipis (cockles)
5. snapper
6. gemfish
7. gurnard
8. squid
9. hapuka
10. mussels
11. maomao
12. kahawai
13. bluenose
14. salmon
15. albacore (tuna)
16. monkfish
    
17. swordfish

21.2.
Maanantaina tulin takaisin rannalta Sharonin kyydissä, hän heitti minut Tonin ja Brettin luo. Seuraavana päivänä kaupungilla käynnin jälkeen ajoin takaisin farmille ja auttelin Liziä ja Richardia maatilahommissa. Myös keskiviikkoaamuna ehdin autella jonkin aikaa, mutta sitten piti ajaa Aucklandin lentokentälle hakemaan Evaa ja Satua. Ihan yksinäni joo, puolentoista tunnin matka. Mutta hyvät viitoituksethan sinne on, ja sain myös lainata karttaa Liziltä ja Richardiltä jotka myös neuvoivat nopeamman reitin alkumatkalle. Odottelin lentokentällä melko kauan, lopulta sain tekstiviestin (se tuli myöhässä) että Eva-Marian ja Satun matkatavarat olivat jääneet Sydneyyn ja joutuivat sitä selvittelemään. Lopulta he löysivät minut lukemasta tuloaulan luota. Päätimme että matkatavarat tulisivat vasta muutaman tunnin päästä iltakoneella ajaisimme Pukekoheen koska tarvitsimme joka tapauksessa vuokra-auton. (Emme voineet ottaa sitä lentokentältä koska meidän piti ajaa nykyinen auto takaisin Pukekoheen ja vain minä olin ajokunnossa.) Saimme vuokra-auton (elämäni ensimmäinen!) ja kävimme Tonin luona, sitten ajoimme takaisin lentokentälle. Matkatavarat löytyivät, ja sitten enää ajoimme farmille. Pitkä päivä Evalle ja Satulle mutta olivat aika innoissaan kun pääsimme tilalle.

22.2.
Herättiin hyvissä ajoin aamulla ja ajettiin lentokentälle kommelluksitta; kolmas kerta kahden päivän aikana. Vähän vaan mietittiin mihin parkkipaikkaan vuokra-auto piti jättää mutta emmeköhän keksineet oikean koska ei soittoa kuulunut perään. Lento OK ja taksilla Queenstownin keskustaan. Menimme infopisteeseen ja varasimme hostellihuoneen. Neljän hengen huone ja siellä oli jo yhden tytön kamat mutta häntä ei näkynyt. Pistimme pystyy kisan kuka arvaa mistä maasta hän on. Minä arvasin brittiläinen (England –paita sängyllä), Satu amerikkalainen (Yankees-lippis ja Houston Hard Rock Café –reppu) ja Eva saksalainen (ne nyt vaan ehtivät joka paikkaan. Ei sen puoleen, kuusi ruotsalaista bongattu tänään.). Kävimme sitten syömässä kivassa pienessä italialaispaikassa. Mietimme samalla vähän sekä huomisen päivän että tulevan viikon ohjelmaa. Sitten kävimme varaamassa huomisen aktiviteetit (kaikki eri juttuihin) ja bussipassit. Otimme gondolan ylös näköalapaikalle, minä löysin viimein pitkään etsimäni magneetin ja kävelimme alas. Pihlajoita, ja valtavasti marjoja! Eva oli kaatunut polulla ja rikkonut housunsa (ja hieman polvensa), siispä uusia housuja metsästämään. Häin ei niitä vielä löytäneet mutta minä löysin pitkään etsimäni kiipeilyhousut. Ruokakaupan kautta kotiin. Kun olimme syöneet ja hoitaneet iltahommat ei neljäs tyttö ollut vieläkään tullut.

23.2. Eva lähti bussikiertoajelulle ja Satu melomaan Funyaks –kanooteilla (molemmat tykkäsivät). Minä tein sellaista kuin canyoning, Ruotebournessä. Meitä oli kuusi englantilaista ja minä. Kuljettiin kanjonia alas välillä liukuen kiviliukumäkiä, välillä kävellen, köydellä laskeutuen tai hyppien 2 – 6 metristä. Se oli aika haastavaa koska laskeutumispaikka oli yleensä kapea ja matalahko eli piti hypätä takapuolelleen/selälleen ettei uppoaisi liian syvälle. Mutta pehmustetta oli kunnolla, märkäpuvut ja kaikka sillä vesi tuli vuorilta ja oli hyvin kylmää. Puro, vesiputouksia, sademetsää, vuoria… aivan ihanaa kyllä.

Huonetoverimme oli tullut kuudelta aamulla kotiin eikä puhunut silloin juuri mitään mutta Eva oli saanut selville että tyttö oli englantilainen eli minä voitin kisan (sain drinksun). Söimme illallista siistissä ruokapaikassa, kala oli herkullista. Sitten käytiin vielä yksillä World Barissa mutta en viitsinyt ottaa yksinäni teekannua.

24.2. Aika rauhallinen päivä. Aikainen herätys aamulla Dunediniin vievälle bussille; oltiin perillä yhden aikaan. Käveltiin infokeskukseen (minä lonkaten eilen loukkaamani polven kanssa) ja saimme huoneen Hogwartz –nimisestä hostellista. Paikka todellakin muistutti vähän linnaa ja oli enemän kuin hintansa väärti. Respalla keikkuivat Tylypahkan neljän talon kirjaintunnukset ja Erotteluhattu.

Onnistuin eilen lukitsemaan puhelimeni ja nyt kävelin kaupungille Vodafonen liikeeseen missä saivat sen taas toimintakuntoon. Kiertelin vähän mutten ostanut mitään. Satu kokkasi meille illallista; suunniteltiin tulevaa ohjelmaa.

25.2.
Polvi paljon paremmassa kunnossa; ilmeisesti eilinen kävely ei tehnyt pahaa. Lähdimme aamulla yhtä matkaa kaupungille mutta Eva ja Satu halusivat ensin museoon ja minä suoraan maailman jyrkimmälle kadulle (niin ainakin väittävät), Baldwin Streetille. Ihan hyvä, sain mennä omaa tahtia ja piipahtaa kaupoissa. Ostin jäätelöä, taisi olla ensimmäinen kerta tällä reissulla. Pistivät jäätelöä ja jäisiä hedelmiä (minä valitsin kiivejä) sekoittimeen, tuloksena jotain vähän pehmistä kovempaa. Sairaan hyvää! Kadulle oli todella pitkä matka mutta oli sen arvoisa. Oli tosi jyrkkä joo, melkein jännitti kun auto kulki ylös. Kävelin tietysti ylös asti. Matkalla takaisin kävin kasvitieteellisessä puutarhassa (kiva) ja muutamassa antikvariaatissa mutta en löytänyt oikein mitään. Oli aika nälkä kun pääsin eilen katsastamaani kasvisravintolaan. Herkullista calzonea. Jälkiruuaksi kävin Cadbury Worldin suklaatehtaalla. Tehdas oli tänään kiinni joten pääsin mukaan vain lyhennetylle kierrokselle mutta saime silti nähdä eteläisen pallonpuoliskon suurimman suklaavesiputouksen. Se oli siilossa ja aika vaikuttava. Koko siilo tuoksui vahvasti suklaalle, heh.

Sieltä käväisin Dunedinin rautatieasemalla jota väittivät eteläisen pallonpuoliskon toiseksi valokuvatuimmaksi rakennukseksi. Seuraavaksi tallustin levykauppaan jossa myytiin paljon myös käytettyjä levyjä. Ostin neljä. (Green Day:n Warning, 2 x Avril Lavigne ja Anika Moa.) Tapasin sitten Evan ja Satun infopisteellä ja varattiin huomisen bussiliput. Kiertelin vielä vähän, mm. kirjastolla (jossa vedin totaalisesti herneet nenään nettifiltteristä) ja vietin sitten rauhallista iltaa Hogwartzissa.

26.2. Kiireetön aamu; bussi Christchurchiä kohti lähti vähän ennen yhtä. Minä kulutin lähemmäs tunnin siihen että etsin Annille sopivaa tulias-CD:tä ja löytyihän se lopulta (toivon mukaan). Christchurchissä hostelli josta olimme varanneet huoneen löytyi helposti. Peruskamaa, ei huono muttei mitään Hogwartzin tasoa. Käytiin intialaisravintolassa. Mietittiin baariin menoa mutta kävelimmekin vain täysine mahoinemme ympäri kaupunkia.

27.2. Lähdettiin aamupäivällä bussilla Akaroaan. Se on pieni, 500 vakioasukkaan ranskalaisvaikutteinen kylä puolentoista tunnin ajomatkan päässä Christchurchistä. Todella ihana paikka, sekä luonto että talot! Majapaikkamme oli Dolphin Backpackers, oikein viihtyisä pieni talo. Ensimmäiseksi etsimme ruokapaikan. Hetken kierreltyämme päädyimme Pepper Treehin ja heti sisälle päästyämme myyjä, nuori nainen, kysyin Evan ”kunnon kansalainen” –paidan nähtyään että mistä olemme ja suomalainenhan hän oli. Asunut Uudessa-Seelannissa seitsemän kuukautta, niistä neljä Timarussa (kuulemma tosi tylsä paikka). Olimme ensimmäiset suomalaiset joihin hän oli törmännyt, ja hän minulle ensimmäinen Evan ja Satun ja muutaman lentokentällä/koneessä näkemäni lisäksi. Kun mainitsimme missä olemme yötä Katja vahvisti että ”my daughter and her parter” joihin hostellinpitäjistä toisen äiti oli viitannut olivat tosiaan molemmat naisia. Suomalainen ja sateenkaarevia (vaikka en heitä oikeastaan tavannutkaan) samana päivänä, jesh. Vaihdoimme puhelinnumeroita ja sovimme tapaavamme illalla. Me kolme jatkoimme infokeskukseen josta ostimme kartan kävelyreitille ja pikaisen majapaikalla käynnin jälkeen lähdimme lenkille kukkuloille. Ihana reitti; suureksi osaksi pusikoiden läpi. Pari – kolme tuntia siihen meni. Söimme leipää illalla ja kymmenen aikaan kun Katja pääsi töistä menimme baariin hänen kanssaan jutustelemaan. Hauskaa oli; Eva ja Satu jatkavat vielä huomenna kun minä joudun lähtemään.

28.2. Heräsimme kaikessa rauhassa ja aamupalan jälkeen lähdimme vuokraamaan kajakkeja. Majatalonpitäjän äiti oli taas siellä aamulla ja kertoi että miehensä vuokraa kajakkeja, siispä sinne. Kajakkeja vuokratessamme ohi käveli kaksi vanhempaa suomalaispariskuntaa, ensin yksi ja sitten toinen. Heitä olikin Akaroassa sinä päivänä koko bussilastillinen, ilmeisesti Uudessa-Seelannissa asuvia suomalaisia. Hauskaa. Saimme hyvät neuvot siitä mihin kannattaa meloa ja meillä kävi todella hyvä tuuri: noin puolen tunnin päästä ympärillämme ui pitkään kolme delfiiniä ja olimme kuitenkin vielä lahdelmassa (merelle emme olisi lähteneetkään). Ne olivat Hectorin delfiinejä, pienikokoisia ja erittäin uhanalaisia. Yksi teki ilmahypyn metrin päässä kajakistani! Olimme ihan onnessamme; paljon halvemmalla ja vähintään yhtä lähelle delfiinejä päästiin kuin veneellä tai edes uidessa. (Niihin ei joka tapauksessa saa koskea.)

Takaisin päästyämme Satu kokkasi meille pastaa. Minä kävin sitten vähän kauppoja kiertelemässä ja vein Katjalle Ässä Mix –pussin lopun. Oli tyytyväinen. =) Neljän jälkeen sanoin hyvästit Satulle ja Evalle ja lähdin bussilla takaisin Christchurchiin. Kiertelin siellä vähän kaupoissa mutta suurin osa oli jo kiinni. Ostin luukaiverruskorvikset.

1.3. Eilen aamulla lento Christchurchistä Aucklandiin. Lentokentällä meinasi tulla jännittävää kun siellä oli aivan järkyttävän pitkät jonot. (Eräs nainen jonossa sanoi että lentää sieltä usein eikä ole koskaan nähnyt sellaisia jonoja.) Ehdin kuitenkin koneeseen loppujen lopuksi hyvin. Lynne oli minua vastassa Alexin kanssa. Matkalla kotiin käytiin Lynnen siskon Gayen luona ja farmilla lähinnä pakkailin. Jopa taas surettaa lähteä. :(

Tänään sitten Lynne ja David veivät minut kentälle. Eipä siitä ihmeempää kerrottavaa. Ehkä taas joskus nähdään. Uskoisin niin.