Tänään siis lähden lentokoneella Christchurchiin, josta kiertoajeluni alkaa. Luvassa on nähtävyyksien (kuten joidenkin TSH-kuvauspaikkojen) lisäksi muuta menoa; vapaaehtoisohjelmassa on esim. benjihyppy (ja nyt kun mainitsen sen tässä, en mahdollisesti kehtaa olla menemättä siihen).

Viime sunnuntaina pääsin lopulta ryhmän mukana kävelemään naapurien tilalla olevan luolan, Nikau Cave:n, läpi. Luola on noin kilometrin pitkä, syvimmillään 40 metriä maan pinnan alla, ja sieltä löytyy kaikenlaista stalaktiiteista ja stalagmiiteista kiiltomatoihin. Luola on jätetty lähes alkuperäiseen tilaansa, eli kaikilla kulkijoilla on taskulamput, jalkoja kastelematta ei läpi pääse vaikka olisi kumisaappaat ja paikoittain saa tosiaan ryömiä. Luola oli kyllä aivan upea; eniten taisin pitää kiiltomadoista, varsinkin kun sammutettiin taskulamput jotta ne näkyisivät kunnolla. Nyt tuntuu että haluan käydä myös Whitfordien luolassa, vaikka siellä joutuu uimaan.

Tiistaina tuli taas porukkaa tänne hevosineen, meitä oli yhteensä kymmenen ratsastamassa. Menin alussa lainapollellani Georgilla, mutta pääsin sitten kokeilemaan isoa työhevostyyppistä (ei aivan puhdasrotuista) Harryä. Niin jykevällä hevosella en ennen ole mennyt, mutta aina olen halunnut kokeilla, ja kyllä kannatti. Laukka varsinkin oli hauska. George lähti sitten omistajansa mukana kotiin, kun olen sen verran kauan poissa ja tytöillä alkaa ponikerho.

Työt tilalla jatkuu… viikonloppuna oli tosin taas vähän muuta ohjelmassa. Perjantaina ajoimme läheiseen kylään jossa Whitfordien tytär Toni asuu. Kävin nyt viimein varaamassa matkan Eteläsaaren ympäri. Se on nuorille tarkoitettu bussikiertoajelu, johon kuulemma osallistuu lähinnä eurooppalaisia nuoria. Matka kestää kahdeksan päivää; lähtöpaikka on Christchurch, johon lennän Aucklandista. Kierrellään ympäri saaren nähtävyyksiä ja tehdään kaikenlaista kivaa. Reissu on mahdollista päättää joko takaisin Christchurchiin tai, kuten minä aion tehdä, jatkaa (Pohjoissaaren) Wellingtoniin. Siellä asuu sattumoisin nettituttuni Victorian sisko (myös nettituttu). Ongin Vickyltä hänen numeronsa, soitin innoissani, ja hän on kuin onkin kotosalla sinä viikonloppuna, joten saan olla yön hänen luonaan. Niin, lähtöpäivä on 29. tätä kuuta ja palaan 8. päivä.

Lauantaina oli sitten luvassa erittäin mieluisaa työtä, nimittäin istutimme uusseelantilaisia puita Tonin perheen tontin eräälle osalle. Tarkoituksena on suojella vesistöjen rannat istuttamalla niihin taas alkuperäistä metsää; nyt urakkana oli noin 3 500 puuta ¾ hehtaarin alueelle. Meitä oli kaiken kaikkiaan istuttamassa 18 henkilöä, joten työ ei ollut aivan niin suuri homma kuin miltä kuulostaa. Jotkut kuskasivat puita mönkijöillä ja peräkärryillä aitauksen eri osiin, toiset kaivoivat kuoppia ja istuttivat puut ja heinät. Todella mieluisaa puuhaa minulle, rakastan metsiä! Olisipa mielenkiintoista nähdä paikka muutaman vuoden päästä… ehkäpä. ;-)

Sunnuntaikin oli alun perin varattu puiden istutusta varten, mutta kun lauantaina oli paikalla niin paljon ihmisiä, jäi sunnuntai meillä vapaaksi. Lynne ja David olivat menossa jonkun vanhan sukulaisen synttäreille, niin David ehdotti että ajaisin Victorian luo, kun minulla oli kerran auto käytössä. (Meillä oli sen verran kamaa tuotavana kylään että olin ajanut käytössäni olevan auton sinne.) Ensin tuli kyllä aika tänkapå, että löydänköhän sinne ja mitä muuta, kun en kuitenkaan ole ajanut täällä yksin kuin tänne kylään, mutta katsottiin kartasta että tie on hyvin yksinkertainen, joten soitin Victorialle. Eipä hänellä ollut mitään erityistä sitä päivää varten, joten ei auttanut siinä vaiheessa muu kuin ajaa sinne, vaikka vähän vielä arveluttikin. Ja hyvinhän se meni (paluumatka myös) ja vietettiin ihan leppoisa päivä Vickyn ja Grahamin kanssa.

Päätin tässä päivänä eräänä huvittaa itseäni, kun muistin Bridget Jonesin päiväkirja -tyyliin kirjoitetut Taru sormusten herrasta Very Secret Diaries, kirjoittamalla omani. Sillä on hämärä perusta todellisuudessa, mutta sitä ei tule ottaa kovin vakavasti. ;-)

Niin, ja en nyt jaksa kääntää sitä suomeksi. :p

The Very Secret Diary of Beisla

Day 1. Arrived on farm, and am learning to ride motorbikes. Seem v. cool! V. many sheep here.

Day 2. Found out today we’ll be crutching all the sheep. Ah, well, they seem quite scared of people so should be pretty easy. Note to self: riding motorbikes sideways on a hill not v. good idea. Not sick of sheep yet.

Day 3. Sheep quite reluctant to get into pens, but am having fun with electric prodder. Must find our how many sheep I can fit into a pen. Sheep beaten up: 2. Still not sick of sheep.

Day 7. Hope to finish crutching soon. There sure are a lot of sheep here. Electric prodder broke. Bummer. Have found out sheep feel no pain. Sheep beaten up: 38. Not even close to being sick of sheep.

Day 20. Have started lambing. Orphan lambs v. cute! Got our first three in today. Am feeding them from bottle. Not sick of lambs yet.

Day 29. Currently have 56 lambs to feed. Some definitely not playing with a full deck of cards. How hard is it to learn to drink from a bottle? Would punch them, but lambs too cute and anyway, sheep feel no pain. Definitely still loving the lambs.

Day 40. Said good-bye to last of orphan lambs today. Am still sad. Lambs were v. sweet. Know lambs must have loved me, as I smelled more of milk than the ewes. Nope, not sick of lambs yet.

Day 42. Have started docking. Am concerned with how lambs feel about having their tails burnt off. Also wondering what I could make of the left-over tails. Am in charge of giving vaccinations. Yay! Have always loved sharp pointy things. Not sick of lambs today either.

Day 45. Why did no one tell me how hard lambs can kick? On the upside, have now given myself 6 tetanus boosters. Not sick of lambs yet.

Day 59. Last day of docking today. Hooray! Have not managed to wash off smell of burnt wool and flesh. Have decided to go vegetarian. Possibly vegan. Unless I see another sheep again, as I might feel the need to kill it.