30.1.
Löysä päivä eilen; tänään ajoimme takaisin farmille (eikä paljon muuta; minä sain ajaa suurimman osan matkasta eikä vääränpuoleinen liikenne tunnu enää niin oudolta) joten David vei veneen tuttavien luo säilöön. Päivällä lähinnä luin ja kävin uimassa. Illalla laskuveden aikaan menimme Hot Water Beachille, mutta ikävä kyllä vesi ei oikein laskenut tarpeeksi pitkälle. Rannalla on kuumia lähteitä jotka tulevat pintaan ihan meren rajassa, niin että laskuveden aikaan voi kaivaa kuoppia hiekkaan ja ne täyttyvät kuumalla vedellä. David kaivoi kuoppaa mutta aallot toivat sinne koko ajan kylmää vettä patoyrityksistä huolimatta. No, kyllä pääsin vähän istumaan kuumassa vedessä ja joka tapauksessa kaivamaan jalkoja lähteiden kohdalle. Rannalla käy paljon turisteja, ja meidän lähelle sattui ryhmä nenäkkäitä aasialaisia. Vähän ajan päästä kun David oli saanut kaivettua kuopan he tulivat seisomaan siihen, ilman mitään kysymistä tai kiitoksia. Sillä lailla.

Illalla menimme tuttavien luo kun he grillasivat. Siellä oli muutamia nuoriakin, muun muassa Markin ja Michelin poika Bob. Hän lataili musiikkia iPodiinsa perheen läppäristä ja kas kummaa, sain kokea yllätyksen. Australialainen mies David oli kopioinut kaiken musiikin koneestani omaansa (siinä oli jo ennestään runsaasti musiikkia) ja joku oli kopioinut kaiken Daven musiikin, elikkä musiikkini, mukaan lukien suomalaiset biisit, oli leviämässä ympäri rantaa. Lol!

28.1.
Chris on hiljattain ostanut moottoripyörän ja pääsin torstaina sen kyytiin. Olihan se hauskaa kokeilla, kun en ole ennen ollut kuin skootterin kyydissä. Perjantaina Whitfordien tuttava Peter tuli tyttärensä Libbyn (18) kanssa mökille. Viikonloppuna oli naisten kalastuskilpailu ja minä pääsin mukaan. Sää kuitenkin uhkasi olla huono, liian tuulinen ja siten vaarallinen varsinkin pienille veneille. Lauantainaamuna heräsimme puoli kuudelta jotta olisimme valmiita tunnin päästä kun radiosta tuli ilmoitus saako kalastaa vai ei. Tulos oli kuitenkin että kalastus oli peruttu tuulen takia, ja sen sijaan kalastuskerholla oli yhden aikaan tietovisa. Menimme sinne mutta emme voittaneet mitään. Kävimme shoppailemassa kaupungilla ja sitten kotiin.

Seuraavana päivänä emme jaksaneet herätä tuntia ennen valmistautumaan vaan nousimme vaan kuuntelemaan tiedotusta radiosta, ja siinä kerrottiin että tänään saa kalastaa. Siitä alkoi ripeä toiminta saada itsemme ja vene kuntoon, mutta kuulutusten mukaan emme olleet ainoat hieman myöhässä. Kalastuksen osalta päivä oli kuitenkin varsin surkea, saimme vaan pari syöttikalaa. Muuten päivä oli kuitenkin varsin mainio. Aamupäivällä lähellä pyöri pitkään iso parvi pieniä delfiinejä; ne tulivat usein uimaan ihan veneen viereen. Taas niillä oli mukana vauvadelfiini, ja välillä pystyi kuulla kun ne vihelsivät toisilleen. Harkitsin kameraa mutta olin niin keskittynyt niiden tuijottamiseen että siinä vaiheessa kun lopulta päätin hakea kameran, ne eivät enää tulleet lähelle. Iltapäivällä kuitenkin pieni parvi pullonokkadelfiinejä tuli uimaan veneen viereen ja nyt sain muutaman kuvankin. Neljän aikaan olisi ollut veneparaati; ihmiset koristelevat veneensä ja pukeutuvat itse, teema tänä vuonna oli eri maat (heh, vähän kuin meidän piparitalossa). Lynne oli tehnyt paljon työtä, veneestä olisi tullut maorivene, mutta olimme perillä rannalla vähän liian myöhään ja laskuveden takia emme päässeet enää ulos. Tosi harmi, sillä muut eivät olleet panostaneet kovinkaan paljoa. Illalla menimme palkintojenjakoon mutta emme voittaneet mitään vaikka osa palkinnoista jouduttiin arpomaan koska monilla muillakin oli ollut huono kalaonni.

Maanantai oli taas kalastuspäivä ja aivan loistava sellainen. (Kaloja saimme kohtalaisesti mutta muuten…) Mukana veneessä olivat David, Chris ja Susan, Pete ja Libby sekä minä. Ensiksi pysähdyimme kun Peter sukelsi kampasimpukoita; minä kävin uimassa. Vesi oli todella kirkasta. Sitten menimme lähemmäs rantaa, jyrkkiä kallioita, ja minä pääsin kokeilemaan sukeltamista. Peten sukellustakki oli minulle vähän iso ja ensin ajattelimme että hän pitää takkia happipulloineen ja hengitämme vuorotellen mutta se tuotti vähän vaikeuksia. En ensin tajunnut että uloshengityksenkin kanssa saa tehdä jonkin verran työtä. Pete antoi sitten kuitenkin minulle laitteet ja pääsin sukeltamaan kunnolla. En mennyt kovin syvälle mutta oli se kuitenkin todella siistiä! Siellä oli merilevämetsä ja kaikenlaisia värikkäitä kaloja. Vau, menisin kyllä uudestaankin. Sukelluksen jälkeen menimme kalastamaan syvällä elävää hapukua. Niitä emme saaneet, mutta sekä David että Pete saivat pienen hain. Päästimme ne menemään. Vähän ajan päästä näin suuren evän jonkin matkan päässä veneestä. Se oli iso hai, Davidin arvion mukaan 130 – 150 kiloa. Evä kiersi veneen ja sitten katosi. Vielä ennen kuin lähdimme liikkeelle paikalle sattui albatrossi kun heittelimme syömättömiä syöttikalanpaloja mereen. Se ajoi lokit pois ja kävi itse apajille. Oli tosi onni nähdä se; albatrossit ovat uhanalaisia. Sain jopa pari loistavaa kuvaa siitä. Illalla kalastimme vielä tarakihiä matalammassa veneessä ja matkalla sinne näimme vielä delfiinejä, nyt kauempaa mutta ne hyppivät ulos vedestä. Pojilla oli vähän parempi kalaonni mutta minä sain vain pari pienempää kalaa ja keskityin valokuvaamaan lokkeja.

13.1. Eilen lähdettiin siis rannalle; ensin ajoimme Tonille ja mina sain ajaa pikkuauton David vieruspenkillä. Muistuu mieleen vääränpuoleinen liikenne… Siellä tapasimme myös Richardin ja Elizabethin, kiva nähdä heitäkin uudestaan. Cooks Beachillä ei tapahtunut sinä iltana mitään ihmeellistä.

Seuraavana aamuna lähdin Davidin ja Grantin (jolla on mökki lähellä Whitfordien mökkiä) kanssa kalaan. Mahtava ilma, aurinko paistoi ja lämmintä. Ensin pysähdyimme erään saaren luo ja koitimme saada syöttikalaa mutta ei onnistanut. Sen sijaan saaren ympäri pyöri neljä pullonokkadelfiiniä! Eivät tulleet ihan lähelle kuitenkaan. Mutta vähän ajan päästä kun lähdimme liikkeelle löysimme parven pienempiä delfiinejä, iso parvi, ja ne tulivat uimaan ihan veneen vierelle. Emme pysähtyneet mutta menin veneen nokkaan istumaan ja delfiinit uivat ihan sen alla. Näin pienen vauvadelfiininkin! Näimme vielä kaksi delfiiniparvea lisää sen jälkeen, toinen niistä tuli taas uimaan ihan veneen viereen.

Koitimme kalastaa isoja marlineita, vene koko ajan liikkeellä ja vavat pidikkeillä, eli paljon ei tarvinnut tehdä, minun varsinkaan. Kuljimme niin muutaman tunnin mutta ei taakaan onnistanut, paitsi että nyt saimme muutaman syöttikalan. Pysähdyimme sitten koittamaan toisenlaista kalaa, mutta en voinut mennä uimaan koska paikalla saattoi olla haikaloja. Pohjaan oli parisataa metriä, sinne pudotettiin syötit. Syväkalastusvapoja oli vain kaksi, David ja Grant kalastivat ensin. David sai pari kalaa, mutta sitten Grant sai valtavan hapukan. Minä olin kalastamassa samaan aikaan mutta en saanut muuta kuin Grantin siiman. Lähdimme sitten kotiinpäin; olimme olleet matkalla noin kaksitoista tuntia. Menimme sataman kautta, jättämään saaliin savustamolle. Sen pitäjä sanoi että Grantin kala oli suurin harpuku minkä hän oli nähnyt. Huomenna tiedetään paljonko se painaa.

15.1. Eilen taas kalastuspäivä mutta nyt huonommalla menestyksellä, vain pari pientä kalaa eikä yhtään delfiiniparvea. Illalla taas istuimme iltaa porukalla. Grantin kala painoi melkein 35 kiloa, mutta se punnittiin virallisesti vasta aamulla. Illalla se painoi vähän enemmän. Harmi, se olisi ollut kalastuskerhon ennätys.

Tänään Toni tuli poikien kanssa, mukana oli Luken ja Alexin lisäksi Luken kaveri James. Kävimme uimassa aamulla, sää vaan jatkuu loistavana. Lounaan jälkeen lähdimme isolla porukalla vähän matkan päähän veneellä, kaloja ruokkimaan (snappers). Meillä oli snorkkelit ja räpylät, oli hauskaa. Kaloja oli kunnon parvi suoraan alla. Siitä menimme kotiin, sillä oli liian myöhäistä lähteä kalaan. Mökillä David lainasi minulle kanoottia ja menin kanavan yli; siellä on puu josta voi hypätä veteen, noin neljän metrin korkeudelta. Puusta roikkui myös köysi, kivaa! Paitsi ei kivaa kun suolavesi meni nenästä sisään. Järvessä sama olisi ollut hauskempaa, mutta enpä valita.

Sain kai jonkin pöpön lentokoneesta, muuten en ole kipeä mutta ääni on mennyt.

17.1. Eilen meidän piti mennä veneellä piknikille saareen mutta tuuli oli liian kova. Menin Tonin ja poikien kanssa ensin aamulla pyöräretkelle, käytiin lähikaupassa. (Nuorimmainen Alex, kohta viisivuotias, on juuri oppinut ajamaan pyörällä.) Sen jälkeen käväistiin lautalla Whitiangan puolella; yritin vähän shoppailla mutta en löytänyt mitään paitsi tyhjiä CD:itä, joita halusin ostaa. Saapahan vähän lisää musiikkia veneeseen.

Tänä aamuna pelkäsin jo että tulee ensimmäinen pilvinen päivä mutta sää selkeni aamupäivällä. Tuuli oli tyyntynyt tarpeeksi että pääsimme lähtemään veneellä. Ajoimme erään saaren, Mercury Islandin poukamaan, siellä oli mahtava hiekkaranta. Pidimme siellä piknikin ja oli Luken kuudes syntymäpäivä joten meillä oli kakkua. Hieno päivä viettää rannalla. Kun lähdimme kotiinpäin pysähdyimme matkalla kalastamaan. Kalaa tuli paljonkin, mutta suurin osa niistä oli niin pieniä että päästimme ne takaisin. Muutaman pidimme kyllä.

22.1. Viikonloppuna David ja Lynne lähtivät Aucklandin lähelle ystävien tyttären häihin ja minä jäin tänne. Sharon ja Grant ottivat minut mukaan kävelylle Cathedral Cove –rannalle, jossa on hieno veden syömä kivitunneli. Edellisenä iltana noussut tuuli jatkui kovana mutta sää oli edelleen kirkas. Rannalla sukelsimme aalloissa, kunnon korkeissa. Vaatii kyllä vähän harjoittelua. Rannan jälkeen kävimme Hot Water Beachillä mutta vuorovesi oli väärä kuumavesikuoppien kaivamiseen ja ranta oli suljettu kovan tuulen takia. Illalla söimme Markin ja Michelin kotona.

Sunnuntaina pidin laiskan päivän, luin ja uin kunnes David ja Lynne tulivat iltapäivällä kotiin. Aamulla harkitsin Hot Water Beachiä mutta sää oli melko huono joten päätin jättää myöhemmäksi. Maanantaina ja tiistaina ei tapahtunut paljoa, kävimme Whitiangassa shoppailemassa ja vierailimme tuttavilla. Chris tuli maanantaina ja vaimonsa Susan keskiviikkona. Keskiviikkona oli taas kalastuspäivä; nyt onni oli vähän parempi mutta vielä olisi toivomisen varaa. Muuten oli kyllä onnea, näimme ison hain, ei ihan läheltä mutta evä poukkoili aallokossa, ja sen lisäksi kaksi sunfish –kalaa (en nyt tiedä mitä ovat suomeksi). Toinen niistä oli hetken ihan veneen vieressä. Se oli tosi hassun näköinen kala, ehkä puolitoista metriä pitkä miniatyyrivalaan näköinen kala; sillä oli evä kuin hailla tai delfiinillä ja ui hitaasti kuin rampa hylje.

Lennot menivät hyvin, tällä kertaa minulta kysyttiin Helsinki-Vantaalla haluanko ikkuna- vai käytäväpaikan ja niinpä sain ikkunapaikat koko matkalle, jee. Lontoo – Hong Kong –välillä oli vielä tyhjä paikka minun ja käytäväpaikalla istuvan välissä. Ei enää viimeisellä pätkällä, oli parin paikan verran pienempi kone.

Kone oli perillä ajallaan ja löysin laukkunikin nopeasti, ja siitä ulos kentältä. Odottamassa olivat Lynne, Toni ja Tonin pojat. Ihana ilma, 18 astetta lämmintä ja puolipilvistä, mutta iltapäivällä oli jo 28 ja enää muutama poutapilvi. Välillä väsytti ja välillä ei, mutta en viitsinyt ottaa päiväunia. Oli vaan niin kivaa nähdä taas kaikki paikat. Kesätunnelma muistutti Suomesta, tosin joulukoristeet olivat ihan luonnottomia. Suihkun jälkeen katsastimme ensin Lynnen kanssa viime kerralla istuttamamme puut, sitten lähdimme kaupungille; minun piti ostaa uusi Sim-kortti koska vanha oli mennyt umpeen. Pääsin myös käymään kirjastossa ja kävimme ruokakaupassa, sitten vielä Tonin luona. Kyllä pojat olivat kasvaneet! Annoin tuliaiset.

Sieltä ajettiin sitten farmille, perillä oltiin puoli kuuden aikaan. Jo oli mukavaa olla takaisin. Tuntui siltä kuin en olisi ollutkaan poissa. Kissatkin muistivat minut ja ruokapöydässä tuttu meno. Tarjolla oli rapua mitä en muista ennen syöneeni (voi olla, mutta en vaan muista). David: ”Syö! Syö!” ja Lynne: ”Ei sun tartte syödä jos et halua.” Totta kai söin, ja ihan hyvää oli. Tuliaiset otettiin hyvin vastaan, tykkäsivät paljon lakkalikööristä ja valokuvakirjasta.

Huomenna matka kohti Cooks Beachiä ja kesämökkiä!

Huomenna lähten siis taas matkalle kohti Uutta-Seelantia. Melkein parin kuukauden reissu tiedossa, takaisinpäin lento lähtee 1. maaliskuuta. Lentoreitti on tällä kertaa Helsinki - Lontoo - Hong Kong - Auckland, eli yksi vähemmän pysähdyksiä kuin viimeksi. Toivottavasti hauska reissu tiedossa, kovin paljon tarkkoja suunnitelmia ei vielä ole.
Tänään kävin vielä nauttimassa suomen talvesta kun se on mahdollista, eli käytiin Annin kanssa lautailemassa. Nyt on takapuoli mukavan hellänä huomista koneessaistumista varten. Laukku suurinpiirtein pakattu, saa nähdä mitä tällä kertaa keksisin unohtaa Suomeen.